Konsertti alkoi modernilla teoksella, joka hetkittäin koetteli kuulijaa epämiellyttävyyden rajoilla. Saint-Saensin pianokonsertto oli yltiöromanttinen mutta mieleen. Berlioz'n Fantastinen sinfonia oli tyylilajeiltaan vaihteleva, dramaattinen. Se toinen osa, Valssi jäi soimaan korvamatona vielä seuraavana päivänäkin.
