Silmien takana klubi tarjoili taas parastaan kun Willi Carlisle soitti upean ja intiimin soolokeikan vaihdellen sujuvasti kitarasta banjoon, viuluun, haitariin, "luihin" tai huuliharppuun. Amerikanaa laajalti ja isolla sydämellä.
Myös oikein hyvin, ja asiantuntemuksella hoidettu haastatteluosio syvensi kokemusta ja toi artistin lähemmäksi kuulijoita.
