Konsertin alussa esitettiin minulle tuntemattomia kappaleita ja johtuneeko siitä, vetopasuunat olivat voimalliset ja peittivät alleen melodian, kappaleet kuulostivat riitasointuisilta. Mutta, alkaen ”My little Valentine” alkoi kuulostaa sopusointuiselta. Oli kiva, kun moni orkesterin jäsen tuli soittamaan soolon kerrassaan ihanan solistin Jennie Storbackan rinnalle. Storbackan ääni on vahva ja miellyttävä ja hänen eläytymisensä ja välispiikit olivat vaikuttavia. Hyvä konsertti kaiken kaikkiaan!
