Pulssi on tapissa, ohimoissa jyskyttää, suolaa, vettä, särkylääkettä. Hetkellinen horros, keho on raskas, otsa viimein kevenee, silmät pysyvät siristämättä auki taas. Selviytyminen. Ei koskaan enää. Miten pateettinen lupaus.
Paul Hindemith (1895-1963):
Vimmaisessa tempossa. Villisti. Soinnin kauneus on sivuseikka sonaatista nro 2 op. 25/1 alttoviululle
Kilpeläinen
Alfred Schnittke (1934-1998):
Sonaatti nro 2 viululle ja pianolle ”Quasi una Sonata”
Vähälä, Zahharenkova
Philip Glass (1937-):
Etydi nro 2 pianolle
Erik Satie (1866-1925):
Gymnopédie nro 1 pianolle
Rahman
Mihail Glinka (1804-1857):
Pateettinen trio d-molli klarinetille, fagotille ja pianolle
Hunt, Harman, Rahman
Alennettu hinta koskee työttömiä, opiskelijoita ja alle 20-vuotiaita.