Niskakarvat nousee pystyyn jännityksestä, sitten myötäriemusta. Esiintyjä onnistuu kreisissä hypyssä äänettömästi, toistamiseen. Ja mitä, tuo hiljainen laulaa! Ja lapsuudenmuistelma on just niinkuin minä muistan parhaat asiat, tuoksuina. Ja tämä monologi on ihan standuppia! Sitten nousevat kyynelet. Miten sulla on ollu noin hankalaa? miten mä en oo ite livenny ja ole nyt lavalla? Miten nää uskaltaa olla henkilökohtaisempia kuin kukaan muu esiintyjä, vaikka just näillä on nyky-yhteiskunnan mukaan...
